Kevättä haistelemassa

 

Kävimme Oljan ja kissojen kanssa kevään ensimmäisellä piipahduksella Katinkannassa. En ole aiemmin ollut siellä keväällä, ja nyt nuuskutinkin nenä pitkällä puskia selvittääkseni, mitä missäkin aikoo kasvaa. Oljan äiti oli talven aikana tuottanut uuden talon ympärille maata, ja samalla rantaan oli tuotu hiekkaa. Minulle on jäänyt hiukan arvoitukseksi kyseinen suunnitelma, sillä jo ennestään matalaa rantaa ei ollut ruopattu ennen kuorman kippaamista sinne, ja lisäksi hiekkaa oli roiskittu koko pikku mökkimme etupiha täyteen. Grrr. Emme vielä ehtineet juuri haravoida - toivottavasti jo ennestään kitulias nurmikko versoo tuolta alta edes hiukan!

 

  Oljan äiti aikoo teettää tontille pihasuunnitelman ammattilaisella, ja meidänkin on varmaan paras esittää omat ideamme samaan syssyyn, jotta myös Katinkantaan saadaan maata ja kaivinkone isoja hommia hoitamaan. Haaveilen muhkeista kukkivista puista ja pensaista, sammalesta, viinimarjapensaista ja perennapenkeistä. Hermoni eivät riitä säännölliseen kitkemiseen, joten menemme suosiolla siitä, mistä aita on matalin.

  Oljan äidin mukaan myyrät ovat tuhonneet kaikki tontille aiempina vuosina istutetut kukkasipulit, mutta minunpa sipulini itivät, kaikissa kolmessa testipaikassa! Yhtään en muista, mitä olen istuttanut, eikä aloittelijapuutarhuri näemmä tunnista jo kukkivia kasvejaankaan. Nyt perustimme Oljan kanssa kokonaisen koepenkin etupihaan. Hakkasimme puunjuuria ja lapioimme haperoa multamaata pitkän aikaa eilen, ja aamulla tajusimme, ettei penkki ollut lainkaan aurinkoisessa paikassa. Toistimme siis prosessin, tällä kertaa nilkkoja myöten mutavellissä, ja lopputuloksena oli kuin olikin kelpo tilkku. Pensastilliä, pioniunikkoa ja ruiskaunokkia odotellaan.

Vielä kun muistaisi, minkä kukan sipuleita syksyllä istutin...

Katinkannan nykyinen kukkatarha, n. 50x80 cm2

Kaverinkaverin lahjoittamia, ruusuiksi oletettuja juurakoita.

   Sisätiloissa ei vielä ryhdytty hommiin, ihastelimme vain viime kesän työn tuloksia ja siivosimme satunnaisia myyrän papanoita. Lämmityksessä kesti monta tuntia; mökin suunnittelija ei ole halunnut hormiinsa peltejä, ja iso osa lämmöstä karkaa piipusta suoraan taivaalle. Toisaalta on huojentavaa totutella mökkeilyyn ilman pelkoa häkämyrkytyksestä, mutta tulevaisuudessa pellit lienee pakko asentaa. 

  Oljan äidin talossa on vesivessa, mutta me omahyväiset paskiaiset haluamme mieluummin ylpeillä omalla huussilla. Eläkkeellä oleva isäni innostui hupaisan paljon tulevan kesän huussiremontista, joten remppakonkarin apua on toivottavasti saatavilla. Jos jostakin saisi revittyä rahat Biolanin kompostikäymälään, säästyisi raa'an vessajätteen sorkkimiselta ja pääsisi myös tekemään maalisudin kanssa selvää raivostuttavista kellertävistä mäntypaneeleista, jotka muiden tilojen tavoin sulostuttavat myös hyyskäämme.

Lopuksi vielä fiilistelykuvia. Papukaijamerkki sille, joka kertoo, mikä on tuo eksoottisennäköinen kukkiva pensas, joka löytyi vajan takaa!

Extreme Makeover: Mökki-edition

Yhdeksänpäiväinen tehoremontti päättyi elokuussa 2011. Remontissa tuvan ja parven seinät vahattiin kahteen kertaan Osmo Colorin Läpikuultavalla puuvahalla, sävyllä Kuusi. Korkea katto sai saman käsittelyn kerran. Lattiat aiottiin ensin käsitellä saman valmistajan Öljyvahalla puulattioille, mutta jäljestä ei olisi aikarajojen puitteissa saatu oikeanlaista. Hio-vahaa-odota 24 tuntia-vahaa-odota 24 tuntia-vahaa-odota 3 päivää -rumbalta meidät pelasti Tikkurilan Betolux Akva, jonka kuivumisaika oli vain tunnin.

Maalaamatonta mäntyä. Hrrr.

Rojua tuli ulos...

... ja puuvahaa meni sisään. Ei ihan itsestään tosin.

Hups. Seuraavalla kerralla muistamme, että laudat hiotaan puun syiden suuntaisesti...

Ei muuta kuin lisää hiekkapaperia Kodin Terrasta ja huolellista rannejumppaa jälkeenpäin.

Kiitos sille kemistille, joka kehitti hiukan öljyiseenkin lattiaan tarttuvan maalin!

Kahdeksannen päivän ilta: parvella sähkötyöt ovat vielä käynnissä, mutta mustikkapiirakka luo illusion rauhasta.

 

Parvi. Tuoli edellisen asukkaan jäämistöä, pinnasänky Oljan suvusta, lamppu Kouvolasta kirpputori Kylähullusta 5e, matto Imatran kierrätyskeskuksesta, yöpöytä Espoon Matinkylän kierrätyskeskuksesta.

Futoni hankittu mökkiin vuosia sitten Ikeasta.

Hevoset Oljan lapsuudesta, verhot kirpputorilta Sysmästä, 4 kpl yhteensä 4e.

Hakaneulatyyny ja pinkki tyyny kirpputorilta, kirjava tyyny Ikeasta. Bambukuituinen muumi Kaisan kaupasta, Iittalasta.

Karkkivärinen tupa ja maassa pelkkää poimulehteä

Katinkanta on aloitteleva kesäparatiisi syvällä Hämeessä. Blogissa seikkailevat Nuokku, 24 elämänsä kesää suvun mökkisaaressa kirmannut mymmelinsukuinen, Olja, dj:n hommista unelmoiva tennariqueer, sekä Elvis ja Titti, jotka tekevät Katinkannasta nimensä veroisen. Mökin omistaa ja saman tontin uutta huvilaa asuttaa Oljan äiti.

Katinkanta päätyi nuoremmalle sukupolvelle vähän yhtäkkiä, kun uusi talo teki mitäänsanomattoman ja edellisen asukkaan hiukan keskeneräiseksi jättämän pikkumökin saunaa lukuun ottamatta tarpeettomaksi. Nuokku ja Olja saivat kesällä 2011 vapaat kädet remonttihommissa ja innostuivat kuluttamaan luvattoman suuren siivun opintolainan nostoistaan läheisissä rautakaupoissa. Tuvan puoli saatiin hyvälle mallille samana kesänä kaveritalkoovoimin, ja seuraavana ovat vuorossa sauna, pukuhuone ja huussi. Oljan äiti ei harrasta itse remontoimista ja on vain kiitollinen, jos Olja ja Nuokku pistävät paikkoja uusiksi. Siksi isompia hankintoja, kuten kompostoria ja kompostikäymälää, ei välttämättä tarvitse tehdä opiskelijabudjetilla.